Meillä on ollut parin vuoden tauko kevät-talkoissa, mutta nyt talkoot is back! Lauantaina talkoiltiin Luukissa ja paikalla oli nelisenkymmentä talkoolaista. Ja talkoot jatkuvat: ensi lauantaina on vuorossa Lakisto! Jos SHG:llä olisi DNA, olen varma että sieltä löytyisi talkookoodi.
Siitä käyvät todisteeksi Luukin talkoissa mukana olleet Rauno ja Marja-Liisa Leisso. Heidän talkoourakkansa SHG:ssä alkoi jo 1960-luvulla. Rauno muistelee SHG:n 50-vuotishistoriikissa, kuinka Luukin alkuaikoina talkootyönä tehtiin lyöntipaikkoja ja viheriöitä.
Leissoilla on SHG:n talkoomuistoja kunnioitettavasti kuudelta vuosikymmeneltä. Talkoiden yleinen historia on vielä monin kerroin vanhempi. Talkootyön juuret ulottuvat keskiajan maaseutuyhteisöihin, joissa tarvittiin koko kylän väki heinänkorjuuhommiin. Jo niiltä ajoilta periytyy talkoolaisen ruokapalkka. Myöhemmin se on muuttunut runsaammaksi kestitykseksi, ajoittain jopa juhlinnaksi. Sahtiakin on ollut talkoissa tarjolla. Talkoista on moni löytänyt puolisonsa.
Nykypäivän talkoolainen nauttii edelleen kestityksestä, mutta sitäkin tärkeämmäksi on noussut ilo yhteisestä tekemisestä ja talkoille asetetun päämäärän saavuttamisesta. Päämäärä on tyypillisesti sellainen, joka tuottaa hyvää koko yhteisölle. Niin kuin nytkin Luukissa, kun piha-alueet saatiin upeaan kuntoon kauden alkua odottamaan.
Miksi talkoot kiinnostavat? Mikä vetää nykypäivän ihmisen talkoisiin? Tutkimusten mukaan auttamisen halu on tärkein syy. Heti sen perään tulee yhteisön tärkeys itselle ja talkoissa olevat muut ihmiset. Erittäin suuri merkitys on sillä, että talkoissa pääsee tekemään työtä, jonka lopputulos näkyy ja tuo hyvän mielen.
Onnistuneissa talkoissa on selkeät ja mielekkäät tehtävät, hyvä työnjako, sopiva työmäärä ja välitön palkkio työn tekemisen jälkeen. Paras talkoopalkinto on edelleenkin ruoka.
Luukin talkooporukalla oli edellä mainittujen lisäksi mielessä vielä yksi asia. Paikan päällä oli aistittavissa vahvaa kauden odotusta. Talkoolaiset saivat omin silmin todeta, että vaikka väylät ovat vielä keltaisia ja märkiä, ne ovat jo paljastuneet lumien alta. Terassia pestessä saattoi kuvitella itsensä sohvalle seuraamaan klubialueen vilinää ja ysigriinin veteen karkaavia palloja.
Kenttämestari Tiina Kotajärvi oli rakentanut talkoolaisten työlistan. Siltä löytyi haravointia, pensaiden leikkuuta, varastojen ja pukuhuonetilojen siivousta, aitojen maalausta, ulkoterassien ja kalusteiden putsausta, ikkunoiden pesua ja rangealueen ja -nurmen siistimistä. Maalareilla näytti olevan erityisen hauskaa ja painepesurin kahvaa hallinnut Aron Reiska järjesti talkoiden komeimmat näytökset. Leissojen pariskunta nautti hommista vähintään yhtä paljon kuin 60-luvulla. Ajat ja työt ovat muuttuneet, mutta talkoiden vaikutus ihmisen mieleen säilynyt.
Itse muistan parhaiten sen talkooajan, kun SHG:n talkoopäivä oli kauden ensimmäinen pelipäivä ja pääsylippu avauskierrokselle. Jos halusi korkata kentän ensimmäisten joukossa, sai nauttia alkupalaksi lehtien ja roskien haravointia. Talkoissa oli parhaimmillaan yli 130 ihmistä ja niiden aikana saatiin putsattua suurin osa viheriöistä, lyöntipaikoista ja bunkkereista. Osa teki risusavottaa reuna-alueilla ja loput siivosivat klubin ympäristöä.
Ehkä nämä supertalkoot vielä palaavat. Ehkä löydämme ihan uusia talkootyön muotoja.
Tiedän, että moni SHG:läinen tekee yhteisöllemme hyviä töitä ilman talkoitakin. He korjaavat divotit ja pallon alastulojäljet ja haraavat bunkkerit myös muiden jäljiltä. He kantavat terassilta kupit ja lautaset sisään kun keittiössä on kiirettä. He ilmoittavat caddiemasterille tai kentänhoitajalle kun huomaavat korjausta kaipaavia paikkoja. Heille on tärkeää, että oma golfyhteisö pysyy kunnossa ja viihtyisänä.
Kiitos kaikille omatoimisille huolehtijoille ja kiitos ahkeralle talkooväelle. Hyvät aikeet ja teot ansaitsevat aina huomion. Joten jos kesällä kuulet Luukin terassilla kertomuksia aidan maalauksesta tai uponneiden rangepallojen kaivamisesta, nosta lippaa ja kiitä.
24.4.2022
maalisuti soi
haravat laulelevat
on hyvä mieli
