Kasvaako vai eikö kasvaa? Kenen pulma?

Vietin viime lauantain golfin merkeissä, 270 muun golfarin kanssa. Olimme tulleet livenä tai linjoilla Pasilan Triplaan, kauden 2023 käynnistystilaisuuteen Seuratoimijapäiville.

Esiintymislavalla vieraili Golfliiton uusi puheenjohtaja Antti Tiitola, monia liiton työntekijöitä ja ilahduttavan paljon golfseurojen edustajia. Puhujien aiheet olivat monenlaisia, mutta yksi teema toistui taustalla: kuinka kääntää viime vuonna laskusuuntaan lähtenyt pelaajien määrä uuteen nousuun.

Kasvu on Suomen Golfliiton ydintavoite. Vuonna 2020 hyväksytyn Suomi-Golf 2025 –strategian otsikkona on ”Kohti 200.000 pelaajaa”. Viime vuonna Golfliitossa oli tarkalleen laskien 151 713 erillistä henkilöä jäsenenä. Strategisen tavoitteen toteutuminen vaatii todella huimaa harrastajamäärän kasvua.

Meillä SHG:ssä jäsenmäärä on kasvanut kuusi vuotta putkeen. Voi olla että kauemminkin, mutta sitä pidemmältä ajalta en löytänyt vertailukelpoisia lukuja. Vuosien 2017-2019 kasvut olivat vaatimattomia, muutamia kymmeniä jäseniä lisää. Koronavuosi 2020 muutti tilanteen ja sen jälkeen vuotuinen jäsenmäärä on noussut kolminumeroisin luvuin. Jäsenmäärämme on nyt lähes 25 % korkeampi kuin mikä oli normaalitaso ennen koronaa.

SHG on jäsenmäärällä mitattuna Suomen 13. suurin seura ja Uudellamaalla sijalla 7.

Pelaajamäärien kasvu on tietysti ilon aihe, mutta siitä huolimatta meillä ei ole seurana erityistä halua lisätä jäsenten määrää vuosi vuoden jälkeen.

Sen sijaan toivomme, että ne jotka ovat meille tulleet, myös jäävät.

Ihmisen käyttäytymisessä on kaikenlaisia lainalaisuuksia. Yksi niistä on, että kynnys uusien asioiden aloittamiseen on korkea, mutta lopettamiseen matala. Mitä lyhyemmän ajan on uutta kokeillut, sitä sutjakammin siitä luopuminen sujuu. Golfin jättämistä edistää lajin vaikeus.

Viime vuonna Suomessa kävi niin, että koko se määrä – ja aika paljon ylikin – mikä tuli golfiin uusina harrastajina sisään, valui toisesta päästä ulos. Suuri osa lajin lopettaneista oli niitä samoja jotka olivat aloittaneet samana tai tai parina edellisenä vuonna.

Golfliiton kasvutavoitteen näkökulmasta tilanne on huolestuttava. Liitto markkinoi lajia ansiokkaasti, ihmiset kiinnostuvat ja kokeilevat – mutta sitten menetämme heidät.

Miten pitäisi toimia ja kuinka yksittäiset seurat voivat osallistua talkoisiin?

Me SHG:ssä olemme valinneet osallistumistapamme. Se määräytyi strategiamme pohjalta.

Strategiassa lukee, että ”tavoittelemme yhteisönä pitkäaikaisia suhteita lajista aidosti kiinnostuneiden pelaajien kanssa”. Teksti jatkuu ”olemme olemassa sitä varten, että yhteisömme valinneet golfarit voivat pelata ja kehittyä elämänmittaisessa harrastuksessa.”

Asioiden tekemisestä tulee mielekästä ja merkityksellistä, kun on suunta mihin mennä tai päämäärä jota tavoitella. Se pätee myös golfyhteisöön. Meidän päämäärämme on rakentaa ja ylläpitää lajiin intohimolla suhtautuvien ihmisten yhteisöä, jossa golfiin ollaan sitouduttu tositarkoituksella.

Kun olemme tämän suunnan valinneet, olemme samalla poisvalinneet roolin uusien golfareiden sisäänajajana. Golfyhteisöt eivät kieri rahassa ja kaikilla seuroilla ja yhtiöillä on rajalliset resurssit.  Me käytämme omat resurssimme lajin jo valinneiden pelaajien palvelemiseen. Se näkyy esimerkiksi siinä, että ammattitaitoisten opettajiemme aikaa painotetaan greencard-kurssien sijaan nykypelaajien pelitaitojen syventämiseen.

Toki teemme vankkaa juniorityötä, järjestämme alkeiskursseja ja joka vuosi saamme porukoihimme aloittelijoita, mutta emme todellakaan ole seurojen kärkipäässä lajilähettiläänä.

Pitäisikö sitä pyydellä anteeksi? Ei missään nimessä. Kasvussahan on aina kaksi puolta: uusien hankinta ja nykyisten pito.

Ne golfyhteisöt, jotka ”hoitavat hankintaa”, tarvitsevat hyvät resurssit paitsi alkuopetukseen, myös kaikkiin niihin ensimmäisten vuosien ”tukipolkuihin” joilla aloittelevat golfarit innostetaan jatkamaan ja kannustetaan jaksamaan. Tämä työ on tärkeää ja vaativaa.

Itse asiassa se taitaa olla niin vaativaa, että lieneekö yhdelläkään golfseuralla riittäviä resursseja ja osaamisia siihen? Ainakaan siinä mittakaavassa mihin laji haluaisi pelaajamäärää kasvattaa.

Me SHG:ssä lupaamme huolehtia nykyisten pidosta. Se ei tarkoita, etteikö meille tulisi myös uutta porukkaa, päinvastoin. Virta tuo SHG:hen lajista innostuneita ja siihen rakastuneita. Sellaisia, jotka ovat jo selvinneet voittajina harrastuksen alkupoluista.

Nyt alat miettiä, voitko tuoda aloittelevan ystäväsi meille. Ilman muuta voit, kyllä me hänet autamme ja saattelemme alkuun. Minäkin ajattelin rohkaista Titan Klaukkalasta upeisiin mimmiporukoihimme oppimaan.

Mutta emme voi ottaa sitä roolia, joka esimerkiksi HIFK:lla on, kun se viime kaudella tuotti 1214 greencard-suoritusta tai Kurk 936 greencardillaan. Niihin nähden voimme tuoda vain murusia Gofliiton kasvutavoitteeseen.

Ja ai niin, ettei vain unohtuisi! Onhan tässä muitakin resurssirajoitteita. Nykyiset kentät, niin omamme kuin muidenkin, tarjoavat rajoitetun määrän pelimahdollisuuksia. Golfareiden määrää ei voi lisätä enempää kuin kentät tai muut pelipaikat vetävät. Se vasta taitoa vaatiikin, että pelaajamäärät kasvavat tasapainossa kenttäkapasiteetin sijainnin ja kasvun kanssa.

Siksikin olemme tyytyväisiä omaan valintaamme ja työmme golfiin hurahtaneiden, hulluuden ja rakkauden rajamailla lajiin suhtautuvien pitäjänä golfin parissa jatkuu!

18.1.2023
Pitää valita
vetoa tai pitoa
kasvun avuksi

Kuvassa Golfliiton asiantuntija Aarni Nordqvist, joka esitteli Seuratoimintapäivillä otteita Toimialaraportista.